Hyvät suhteet

Suomen ja Venäjän väliset hyvät suhteet tulivat jälleen esiin, kun Putin ja Trump tapasivat Helsingissä. Miksi juuri Suomessa, oliko se presidentti Niinistön ansiota? Vai muuten hyvin suhteiden?

Suhteiden merkitystä korostetaan usein, kun tehdään kauppaa Venäjän kanssa. Sama toimii myös monessa muussakin vähemmän asiakeskeisessä maassa kuin Suomi. Inkeri Hirvensalo ja Pekka Sutela ovat viime vuonna julkaisseet kirjan Rahat pois bolsevikeilta – Suomen kauppa Neuvostoliton kanssa (Siltala, 2017). Siinä on monessa kohdassa korostettu sitä, miten Suomen ja Venäjän välisessä kaupankäynnissä hyvillä suhteilla on ollut merkitystä.

Korkein taso suhteissa on presidenttien välillä. Niinistö on tavannut Putinin ja lähti ensimmäiselle matkalle jo silloin, kun monissa muissa maissa katsottiin pakotteiden edellyttävän myös eristämistä. Sutela ja Hirvensalo kirjoittavat myös:
”Urho Kekkonen Suomen presidenttinä oppi joka tapauksessa, että Neuvostoliiton-suhteita piti hoitaa korkeimmalla tasolla, ei muodollisen hallinnon, kuten Neuvostoliiton ulkomaan- ja ulkomaankauppahallinnon kautta.”

Ja näistä suhteista on ollut myös konkreettista hyötyä, :
”Kekkosen ja Kosyginin suhdetta voinee kuvat ystävälliseksi, ja häneen Kekkonen joka tapauksessa luotti, kun alkutalvesta 1966 Neuvostoliiton öljytoimitukset Suomeen takkuilivat. Maan koko tuotannollinen toiminta oli vaaranalainen. Kekkonen kirjoitti Kosyginille henkilökohtaisen yhden liuskan kirjeen, jossa selitti tilanteen. Ja viikon kuluttua Kosygin vastasi kertoen, että lisätoimitukset oli aloitettu vaikeista sääolosuhteista huolimatta.”
Niin voidaan uskoa hyvistä suhteista olevan hyötyä myös Niinistön ja Putinin välillä, vaikkei se ensisijainen syy olisikaan ollut tärkeän tapaamisen järjestämiseksi juuri Helsingissä

Suomen kauppa on Venäjän kanssa ollut maamme kokoon nähden suurta. Niin se oli markkinatalouksien joukossa poikkeuksellisen suuri myös Neuvostoliiton kauppakumppanina. Sijainnin lisäksi Hirvensalo ja Sutela selittävät sitä: ”Niin tekevät myös maitten väliset poikkeukselliset suhteet. Niiden historiallinen tausta on autonomian ajassa, mutta tärkeämpi oli hävityn sodan jälkeinen Suomen puolueettomuuspolitiikka, jolle antoi oman vivahteensa vuoden 1948 sopimus Ystävyydestä, yhteistyöstä ja avunannosta.”

Hyvistä suhteista oli kirjan mukaan konkreettista hyötyä myös yrityksille:
”Kun kauppa loppui, Hollmingille jäi 70 miljoonan silloisen markan saatava. …. Joku yritykseen myötämielisesti suhtautuva taho oli onneksi Moskovassa päättänyt, että saatava maksettiin Hollmingille kirjaimellisesti viime minuuteilla ennen clearing-tilin sulkemista.”
Aivan samoin kuin nyt voidaan toivoa, että ministeri- ja ylemmällä virkamiestaholla pidetään yllä suhteita, joiden ansiosta selvitään helpommin solmukohdista.

Kirjassa pohditaan myös, oliko suomalaisilla jotain erityistä Venäjä-osaamista ja ainakin laivanrakennuksessa sitä oli:
”Neuvostoliittoon myydyt laivat rakennettiin neuvostoliittolaisen luokitusjärjestelmän mukaan. Suomessa tämä osattiin ja kaikki vaadittavat luokitusasiakirjat käännettiin aina venäjäksi. Tätä ei länsimaissa hallittu eikä oppimisen haluakaan ollut, koska monet laivat olivat kaksoiskäyttöisiä ja siksi ainakin mahdollisesti ristiriidassa CoCom-säädösten kanssa.”
”Telakoille tuli lisäksi jokaisen laivan valmistusta seuraamaan monta venäläistä valvojaa, jotka telakkamiesten kertoman mukaan melko nopeasti oppivat, että suomalaiset eivät fuskaa missään.”
Ehkä siis tärkeän tapaamisen järjestelyissäkin uskottiin, että suomalaiset eivät fuskaisi turvallisuusjärjestelyissäkään.

Pakotteiden tehoa testattiin myös 1980-luvulla.
”USA:n kauppaministeriö julkaisi joulukuussa 1982 kuitenkin selvityksen, jonka mukaan Neuvostoliitto oli huomattavasti riippuvaisempi ulkomaankaupasta kuin aiemmin oli otaksuttu. Selvitys oli tehty sen arvioimiseksi, miten hyvin Afganistanin sodan länsimaissa aiheuttamat pakotteet voisivat vaikuttaa Neuvostoliittoon. Selvityksen mukaan vaikutus voisi olla otaksuttua voimakkaampi. Tämä kuitenkin kiistettiin muun muassa New York Timesissä julkaistussa artikkelissa. Selvityksen kriitikot eivät uskoneet pakotteiden vaikutuksiin. Puolueettomuuttaan korostanut Suomi ei osallistunut pakotteisiin.”

Nyt kun uudet pakotteet ovat jälleen arkipäivää kaupassa Venäjän kanssa, on hyvä muistaa myös opetus Hirvensalon ja Sutelan kirjasta:
”Yksi asia on, kuinka paljon pakotteet vaikuttavat niiden kohteena olevaan talouteen. Toinen asia on, muuttaako tämä mahdollinen vaikutus maan harjoittamaa politiikkaa ja jos, niin mihin suuntaan.”

– elokuu 2018

 

KIRJOITTAJA:
Virve Obolgogiani – yrittäjä vuodesta 2001. Kansainvälinen työkokemus, monipuoliset kiinnostuksen kohteet ja laajat verkostot ovat antaneet ajatuksia, joita tekee mieli jakaa muiden kanssa, tässä blogissakin.

Nuoremman polven ajatuksia kasvusta ja yrittäjyydestä, voit lukea täältä: Patrick Obolgogiani – Short stories of eCommerce, startups and growth.